Wow, kiitos Tina kommentistasi. Olen ihan tohkeissani tiedosta että joku kävi lukemassa tekstiäni. Vaikka nettimaailma onkin kylmä ja tunteeton, tunnen suurta iloa tästä pienestäkin huomionosoituksesta. Kiitos!

Ja sitten asiaan. Minä olen ihminen joka suorastaan masentuu kun telkkarissa näkyy mainoksia onnellisen perheen arjesta. Saatikka sitten perheeseen liittyvät elokuvat tai vaikkapa komediasarjat joissa on yhtenäinen perhe. Tajuan nyt olevani hiukan kateellinen ja tiedän siihen syynkin. Isäni oli alkoholisti ja tästä johtuen lapsuuteni ei ole muistelemisen arvoinen asia. Aikuisiällä olen seurustellut kolme kertaa vakavasti ja tavallaan tuolloin minulla on ollut se kaipaamani perhe. Kenties olen vaikuttanut liian kiintyneeltä, rakastanhan arkea ja haluan viettää aikaa kumppanini kanssa. Ilmeisesti näistä kukaan ei ollut se minun oikeani koska he eivät halunneet samanlaista elämää. Ja vaikka eroaminen ei ole koskaan kivaa, olen jälkeenpäin ajatellut että hyvä niin.

En ole koskaan eronnut siksi että toinen olisi pettänyt. Olen eronnut siksi että rakkaus oli loppunut. Tiedän nyt jälkeenpäin että se johtui suhteen hoitamattomuudesta. Tämän viimeisimmän kanssa yritimme selvittää erimielisyytemme. Se oli ikävää, se vain pitkitti eroa ja meinasi tehdä meistä molemmista katkerat. Ei auta jos luonteet ovat erilaisia ja tulevaisuuden haaveet samoja mutta eri vuosikymmenillä.

Minkäläistä miestä sitten "etsin"? Laitoin tuon lainausmerkkeihin koska en tietenkäään varta vasten etsi ketään (kukapa tunnustaisi :)) vaan odottelen rauhassa mitä elämä tuo tullessaan. Niin jäi juttu taas kesken. Minkaläinen sitten olisikaan unelmieni mies? Mies joka viihtyy kotona. Mies jonka mielestä koti on paikka jonne on mukava palata työpäivän jälkeen. Mies jolle koti on pyhä paikka, se jossa ollaan turvassa maailman pahuudelta. Mies joka haluaa kuitenkin hieman suunnitella tulevaisuuteen kaikkea pientä menoa, kuten matkoja mielenkiintoisiin paikkoihin. Kenties satunnaisia viikonloppureissuja rentoutusmielessä. Mies joka harrastaa jotain urheilua mutta ei liian tosissaan. Mies jonka mielestä on rentouttavaa käydä kävely- tai fillarilenkillä , jutella päivän tapahtumista ja nauttia raittiista happihyppelystä. Mies joka tietää mitä tahtoo. Mies joka osaa sanoa myös vastaan jos tarvetta ilmenee. Mies jonka mielestä minä olen maailman ihanin ihminen, vaikka olisin kuinka känkkä. Mies joka arvostaa myös itseään ja tuntee arvonsa. Mies joka on luottamuksen arvoinen ja on tukeni mitä tahansa tapahtuukaan.

Onkohan tuollaisia olemassa?

Tämä kirjoittaminen on muuten yllättävän hauskaa. Huomaan että aloitan kappaleen aiheesta A ja lopetan sen aiheeseen T. Sekavaa mutta ah niin minua.